Miksi aloittaa vuosi ilman katoamattomia ostoksia?

Aina Noormarkkuun tai Lontooseen palatessani huomaan: oho, mulla oli tällaisia ja tällaisiakin vaatteita/kirjoja/kynsilakkoja (listaa voisi jatkaa loputtomiin). Vaikka yllätykset usein ovat mieluisia (kosmetiikka kylläkin vanhenee), vievät käyttämättömät tavarat turhaa tilaa ja ovat joskus myös vieneet turhaa rahaa. Tavarapaljous saattaa olla viehättävää mummulan ullakkoa tutkiville lapsenlapsille, mutta maasta toiseen muuttavan opiskelijan kohdalla se on hyvin epäkäytännöllistä.

Viimeksi kaappeja perinpohjaisesti järjestellessäni mietin, kuinka paljon tavaraa ihmisillä nykyään on. Sillä en varmasti ole ainoa joka ei edes muista mitä kaikkea omistaa - vaikka olenkin hyvin huono heittämään mitään pois ja vaikka olen lentoyhtiöiden pienentyneiden kilorajojen takia ostanut osin päällekkäisiä juttuja eri maissa, en toisaalta koskaan osta esimerkiksi koriste-esineitä (inhoan pölyä ja pölyjen pyyhkimistä sekä sitä, että huone on liian täynnä tavaraa). Välillä en kuukausiin osta mitään - mutta sitten taas saatan esimerkiksi jotain lehteä lukiessani yhtäkkiä innostua jostain ja tehdä monta ostosta. Joka tapauksessa sitä käytännöllistä mutta kuitenkin käyttämätöntä tavaraa kertynyt kaappikaupalla. Oleellista on, että jos ei muista mitä omistaa, ei kyseisestä omaisuudesta voi olla mitään iloa.

Tansaniassa sansibarilaisen perheen luona eläessäni minuun teki suuren vaikutuksen perheen lasten haltioituminen mitä pienimmistä asioista joita olin heittämässä/heittänyt roskiin. He kaivoivat sieltä niin tyhjän purkkapussin (kätevä pikkutavaroiden säilytykseen), tyhjän savettirasian (kynäkoteloksi) kuin tyhjän hyttysmyrkkyputelinkin (12-vuotias täytti sen vedellä ja sanoi käyttävänsä sitä, koska vielä oli hiukan sitronellaöljyn tuoksua tallella - ja tämän jälkeen 10-vuotias sanoi, ettei mitään muuta odota niin paljon kuin sitä että seuraava hyttysmyrkkypullo tyhjentyisi ja hän saisi sen). Lapset ilahtuivat myös kovasti kun annoin heille vaatteiden ompelusta yli jääneitä kankaan palasia - niistä alettiin heti leikata nukeille vaatteita.

Ideana ei siis ole väittää (itselleni tai muille), että parasta on ettei omista mitään, vaan että on hyvä välttää omistamasta niin monia tavaroita ettei niitä pysty hallinnoimaan/muistamaan, ja keskittyä sen sijaan nauttimaan tavaroista joita jo omistaa. On hienoa jos mukana on ekologinen ja ekonominen näkökulma, mutta mielestäni on oleellista tunnustaa, että ihmiset nauttivat kauniiden asioiden omistamisesta. Vaikka tavara ei koskaan voi korvata aineettomia asioita (rakkaus, ystävyys, taide - parhaat asiat ovat ehdottomasti materiattomia), ovat tietyt aineettomat asiat linkittyneet aineellisiin - esimerkiksi itse tunnen joka aamu Lontoossa herätessäni onnea katsellessani hyllyssä olevia kauniita Arabian 24 h -kuppejani. Eettisintä olisi varmasti ollut ostaa käytettyjä kuppeja kirppikseltä, mutta mielestäni realistisempaa on ehdottaa itselleen, että ostaa kuppeja joiden kauneudesta jaksaa vuosikausia iloita - eikä sitten heti ala haikailemaan uutta kuppisarjaa.

Miksi sitten blogi? Miksen voi vain olla hiljaa ja ostamatta?

Siksi, etten näytä (ainakaan ajoittain) pystyvän. Viime syksynä päätin etten koko syksynä osta mitään (lukuisten sisustusostosten jälkeen - ne paransivat kyllä elämänlaatuani, mutta veivät ison osan jäljellä olevasta apurahastani), mutta miten kävi? Ostin esimerkiksi monet kengät, pari huivia, koruja, juustotarjottimen veitsineen ja lukemattoman määrän yhä lukemattomia kirjoja. Nuorin siskoni jo sanoi: "Älä enää sano 'NYT en enää osta mitään' kun kuitenkin ostat."

Ajattelin, että itse valittu pakko raportoida mahdolliset pysyvät ostokset ja paikka puntaroida niiden "tuikitarpeellisuutta" vähentäisi ostosten määrää ja pitäisi projektin mielessä. Upeaa olisi myös, jos joku toinen innostuisi mukaan (Riina jo alustavasti ilmoittautui)!

Sansibarilaisen ystäväperheeni isotäti on esimerkki ihmisestä, joka elää lähes ilman tavaraa. Hänen huoneeseensa tuli kaunis valo, mutta tavaroita siellä ei juuri ollut. Samantyylisessä majassa (jopa ilman sänkyä) elin kaksi viikkoa Lesothossa - lähes ilman omaisuutta elämisessä, ainakin väliaikaisesti, on jotain hyvin tyyneyttävää.