Kaameaa, hyvistä aikeista huolimatta blogin pitäminen jäi täysin! Ostosten karsiminen onnistui blogin pitoa paremmin, mutta ei sekään täydellisesti. Kaikkea en varmaan edes muistaisi raportoida täällä, mutta ensimmäisenä tulee mieleen, että ostin kuitenkin muutamat kengät (joista yhdet sandaalit olivat järkiostos, mutta niitä kahta muita en oikeasti välttämättä tarvitsisi) ja muutamia vaatteita. Säännöllinen blogin pitäminen olisi varmaan saanut pohtimaan jokaista ostosta paremmin. Olen ajatellut aiemmin, että minulla on hyvä itsekuri, mutta näemmä se ei yllä ostoksiin asti. Näemmä myöskään hyvin tiukka taloudellinen tilanne ja tietämättömyys tulevasta asuinmaasta eivät onnistu rajoittamaan shoppailua niin paljon kuin olin kuvitellut ja halunnut. Ehkä joku tukiverkosto olisi hyväksi - jos tästä katoavien ostosten vuodesta tulisi trendi, voitaisiin yhdessä pohtia mielihalujamme, ja ehkä silloin niistä pääsisi paremmin eroon. Nyt jälkikäteen vuotta ajatellen ehdottomasti parhaita juttuja olivat kuitenkin nimenomaan materiattomat jutut - tangon tanssiminen, astangajooga, ihanien ystävien seura, hyvä kirjallisuus, hyvä musiikki. Samoin tulevaisuuden haaveeni ovat tällä hetkellä ainakin kovin materiattomia - matka Uruguayhyn ja Tansaniaan, väitöskirjan loppuunsaaminen, toisen romaanin kirjoittamisen aloittaminen, aikaa vain olla ja lukea. Miksi sitä pitää sitten kuitenkin aina haalia jotain, joka estää liikkuvuutta ja mahdollisuuksia sekä viemällä rahaa että tekemällä matkalaukusta painavamman? Toisaalta joidenkin ostosten kohdalla olen ajatellut, että kun ne on hankittu, voin stressata vähemmän. Että on vaikka sitten mitä pukea, ja on aikaa ajatella tärkeämpiä asioita kuin mitä ihmettä laittaisi päälleen. Vaikka ei se niin aina kuitenkaan mene, mutta jonkinlaista perusturvaa tai yhteiskuntakelpoisuutta ostoksilla kai usein hakee.

Ehkä eniten materian turhuutta tulin ajatelleeksi silloin, kun sain muutamia lahjoja, jotka olivat kertakaikkisen turhia. Synttärilahjaksi taas sain ystäväporukalta ihanan aineettoman lahjan: lahjakortin kauneushoitola Elegiaan. Valitettavasti tuokin kortti oli kuitenkin konkreettinen, materiaa, ja kas, se katosi. Tajusin sen katoamisen vielä niin myöhään (edellisenä iltana) ettei varaamiani hoitoja enää voinut perua, ja piti lopulta maksaa itse. Tästä huolimatta olen vakuuttunut siitä, että materiattomat lahjat ovat parhaita. Joku joskus sanoo, että ne eivät säily, mutta mielestäni ne säilyvät paremmin kuin hyllynperälle työnnetyt turhat tavarat - materiattomat lahjat säilyvät ihanina muistoina. Muistot ovat lopulta ainoita asioita joiden varaan voi rakentaa.